Elämme metsästä, järvistä ja luonnostamme

Erityisesti Kaakkois-Suomi elää monella tapaa metsästä. Puita kasvatetaan, korjataan, kuljetetaan ja jalostetaan. Metsän kasvu on maan parasta. Metsä on ollut alueen selkäranka jo kaskitalonpoikien ajoista alkaen. Aikoinaan puita kuljetettiin tervahöyryillä Pietariin, työllisyysvaikutukset olivat hurjia. Kaukaan ja Kaukopään tehtaiden korkeat piiput näkyvät edelleen kauas Saimaalle. Niistä saatava leipä näkyy vieläkin laajemmin.

Suomalainen metsätalous tarvitsee puolustajia. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi lokakuussa 2018 ns. 1,5 asteen raportin, jossa käytiin läpi tutkimustuloksia siitä, miten lämpötilan nousu voidaan tähän rajoittaa. Raportin julkistamisen jälkeen heräsi jokseenkin omituinen keskustelu siitä, että onko maamme metsien käyttö kestävää vai pitäisikö sitä rajoittaa.

Metsien ja maankäyttö on kansainvälisesti iso kysymys. Metsäkato on suuri ongelma, jos hiiltä sitovaa metsää muutetaan laidunkäyttöön. Tällaistahan Suomessa ei suinkaan merkittävissä määrin tapahdu. Toki maankäyttömme hiililuvut näyttävät huonoilta siksi, että takavuosikymmeninä metsää on otettu runsaasti pelto- tai asutuskäyttöön. Tällainen kehitys on kuitenkin sittemmin pysähtynyt.

Ihmeellisesti myös suomalainen, kestävä metsätalous, jonka ansiosta metsämme ovat valtava hiilivarasto, on nostettu julkisessa keskustelussa pahaksikin ilmastontuhoajaksi. Metsien hyödyntämisen vastustajat tekevät kuitenkin kolme virhearviointia: metsätaloutta ei arvioida kokonaisuutena, vaihtoehtoiskustannukset jätetään huomiotta ja hiilinielujen luonne arvioidaan väärin.

Puun polttaminen tuo tilapäisesti ilmakehään hiilidioksidia, ja tämä on toki ongelma. Kuitenkin samaan aikaan tämän kaadetun puun tilalle ryhtyy kasvamaan uusi puu, joka sitoo ilmakehästä saman hiilen. Toisin sanoen niin kauan kuin osa metsien käytöstä saadaan ohjattua hiiltä pysyvästi sitoviin tuotteisiin, kuten puurakentamiseen, kalusteisiin tai sellusta tehtäviin kestäviin tuotteisiin, on metsien käyttö ilmastoteko. Kivihiili sen sijaan ei kasva metsässä. Olennaista on myös, että biopolttoaineet korvaavat fossiilisia polttoaineita. Puunpoltosta kannattaa olla huolissaan vasta silloin kun koko energiantuotantomme, mukaan lukien tuontienergia, on tuotettu uusiutuvilla polttoaineilla.

Metsätalous ei siis ole, eikä saa olla, vain puun polttoa tai sellun keittoa. Jos kuitupuut ja energiapuut jätetään metsään, niin hiiltä sitovaakaan puunkäyttöä, kuten puurakentaminen tai puutuotteet, ei synny entiseen malliin. Bioenergian käyttöä on kaikissa IPCC:n raportin skenaarioissa arvioitu voitavan kasvatettavan, pois lukien skenaario, jossa energian kokonaiskulutus saataisiin jyrkkään laskuun. Tässäkin bioenergian suhteellinen käyttö kasvaisi. Erityisen paljon bioenergiasta voi olla apua, mikäli onnistutaan kehittämään sen hiilipäästöjen talteenottoa.

Toinen tärkeä huomio liittyy siihen, että Suomikin tuottaa yli puolet lämmitysenergiastaan fossiililla polttoaineella (ml. turve). Juuri tämän vuoksi myös IPCC:n raportti puolustaa bioenergian käytön lisäämistä. On selvää, että uusiutuvan energian käytön rajoittaminen ei edesauta ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Hiilinielun pieneneminen huolettaa monia, ja sinänsä aiheesta. On kuitenkin syytä muistaa, että hiilinielulla tarkoitetaan puuston kasvun ja hakkuiden erotusta: vähenevä nielukin sitoo enemmän hiilidioksidia kuin päästää ilmakehään. Tämä erotus luonnollisesti elää luonnon kiertokulun ja hakkuutilanteen mukana, eikä puuston tilavuus metsässä voi tietenkään ikuisesti kasvaa. Hiilinielu oli 50 vuotta sitten maassamme jopa negatiivinen, eli metsämme oli tuolloin hiililähde. Siksi niitä on tarkasteltava erillään muista päästöistä. Ei varmasti voida ajatella myöskään niin, että Suomi voisi kasvattaa muita päästöjään, jos hiilinieluja vastapainoisesti kasvatettaisiin lyhytjänteisesti.

Puhdas Saimaa on valtava voimavara koko Itä-Suomelle. Se tuo alueelle jo nyt satoja tuhansia ihmisiä joka kesä ja entistä useammin myös talvisin. Saimaannorppakanta on saatu kasvamaan jo noin 400 yksilöön. Suojelutoimia tulee jatkaa, mutta suojelussakin on keskityttävä parhaiten vaikuttaviin toimiin. Sekä ihminen että norppa mahtuvat hyvin Saimaalle.